Vestigatio Kalmian suojelijan Esko Valtaojan saatesanat

Liityin kymmenvuotiaana partioon, Kemin Merikotkiin. Mielessäni häilyivät muistikuvat Viisikko-seikkailuista, poikakirjojen reippaista sankareista, ja Aku Ankan neuvokkaista veljenpojista, joille mikään ei ollut mahdotonta. Kohta minäkin seilaisin koululaiva ”Albatrossilla” pitkin seitsemää merta! Tai ainakin luovisin Selkäsaaren ympäri partiolaisten purjeveneellä.

Valitettavasti huomasin sangen pian olevani täysi tumpelo kaikessa käden osaamista vaativassa. Solmut purkautuivat eikä puukko pysynyt kädessä. En pitänyt metsässä rämpimisestä – miksi ihmeessä meripartiolaisia sinne retuutettiin? – ja tee maistui kauhealta. Sitä oli kuitenkin pakko ryystää, koska kunnon partiolaisen kuului juoda teetä.

Viimeinen pisara oli se, että meidät pistettiin harjoittelemaan ensiapusidontoja tyttöpartiolaisten kanssa. Siis tyttöjen! Luikin kotiin ja piilotin raskain mielin vaatekomeroon partiokäsikirjani. Olin jo ehtinyt ruksata siihen kaikki ne taitomitalit, jotka olin suunnitellut pikaisesti hankkivani rinnukseeni.

Luopumiseni on kaivellut minua vuosikymmenestä toiseen. Googlattuani juuri äsken partiokisoja kuvailevilta sivuilta hakusanan ”maailmanlopun ramborata” olen nyt kuitenkin ihan tyytyväinen siitä, että en jatkanut partiolaisena. Ihmisen täytyy ymmärtää ja tunnustaa omien kykyjensä rajat.

Tämän vuoden kilpailuille nimensä antaneen Pehr Kalmin opettaja, suuri luonnontutkija Carl von Linné, luokitteli ihmisen aikanaan Homo Sapiensiksi, viisaaksi ihmiseksi. Kulttuurihistorioitsija Johan Huizinga puolestaan kutsui meitä Homo Ludensiksi, leikkiväksi ihmiseksi. Varhaisin oman sukumme edustaja, parin miljoonan vuoden takaa, kantaa titteliä Homo Habilis, käteväihminen.

Viisas, leikkivä, kätevä – ja oppiva. Olemme myös Homo Erraneous, mokaava ihminen, ja hyvä niin. ­Mokaava eläin päätyy maittavaksi murkinaksi tai kenties metsästysmajan seinälle lasisilmin tuijottamaan, mutta mokaava ihminen ottaa oppia eikä tee samaa virhettä uudestaan. Kukaan meistä ei ole viisas eikä osaava syntyessään, mutta toisin kuin eläimet me opimme erehtymisen kautta rajattomasti uusia asioita, temppuja ja taitoja. Ja vieläkin enemmän: me pystymme toimimaan yhdessä, toisiamme auttaen ja opastaen. Siinä on inhimillisyytemme ydin, kaiken menestyksemme pohja.

Mikäpä siis sen parempi symboli ihmisyydellemme kuin partiotaitokisat joukkueineen? Toinen toistaan haastavampia käden, pään, ja sydämen taitoja sekä myös yhteistyökykyä vaativia tehtäviä viisaalle, kätevälle, leikkivälle ja mokaavalle ihmiselle.

Helsingissä 11.2.2016
Esko Valtaoja
entinen meripartiolainen

Esko Valtaoja


Avaruustähtitieteen emeritusprofessori Esko Valtaoja on viime vuosikymmenten Suomen tunnetuin luonnontieteilijä. Menestyksekkään työuransa lisäksi Valtaoja on julkaissut useita suosittuja, tiedettä suurelle yleisölle kansantajuistaneita kirjoja. Teos Kotona maailmankaikkeudessa voitti vuoden 2002 Tieto-Finlandia -palkinnon ja vuonna 2008 Valtaojalle myönnettiin Tiedonjulkistamisen valtionpalkinto. Valtaoja jäi eläkkeelle Turun Yliopiston avaruustähtitieteen professorin virasta syksyllä 2015. Eläkkeelle jäätyään Valtaoja on jatkanut aktiivista julkaisu-uraansa mm. Turun Sanomien kolumnistina.

Posted in Uncategorized